Naamioiden totuus sisältää Oscar Wilden (1854-1900) neljä taidetta käsittelevää laajaa kirjoitusta. Yhdessä ne muodostavat perustan kaikelle, mitä hän tuotannossaan sanoo taiteesta, elämästä ja niiden välisestä suhteesta. Ne lukeutuvat 1800-luvun lopun myöhäisromanttisen l'art pour l'art -liikkeen keskeisiin teksteihin. Kirjoitusten älyllinen uhkarohkeus, terävä aikalaiskritiikki ja säkenöivä huumori ovat nostaneet ne klassikon asemaan. Dialogimuotoisessa esseessä Valehtelun rappio Wilde väittää, ettei taide jäljittele elämää ja luontoa, vaan elämä ja luonto jäljittelevät taidetta. Kriitikko taiteilijana nostaa esiin ajatuksen luovasta kriitikosta, jonka kirjoitukset ovat taideteoksia siinä missä niiden aiheetkin. Itse asiassa kritiikki on taidetta arvokkaampaa – se on askeleen kauempana ikävästä ja kömpelöstä tosielämästä kuin taide. Aikakautensa aatevirtauksia Wilde pohtii Ihmissielu sosialismissa -esseessä, jonka aiheena ovat poliittinen valta ja taiteilijan vapaus. Naamioiden totuus on tutkielma Shakespearesta ja rooliasujen merkityksestä.

Yli vuosisadan takaiset kirjoitukset ovat säilyttäneet ajankohtaisuutensa. Wilden realisminvastainen asenne on ilahduttavan häiritsevä tosi-tv:n ja ”tositapahtumiin perustuvien” elokuvien aikakaudellamme.