Anne Hänninen on tullut tutuksi runojen ystäville mystisenä ja syvälle luotaavana keskeislyyrikkona. Hännisen runot käsittelevät suurimpia ajateltavissa olevia teemoja; kuolemaa, rakkautta ja olemassaoloa usein monimerkityksellisesti ja syvältä kumpuavalla tunteella. Keskeisenä kuva-aiheistona Hänninen on käyttänyt luontoa.

Tuulen vilja ei tematiikaltaan poikkea radikaalisti Anne Hännisen aiemmasta tuotannosta. Olemassaoloa ja todellisuuden luonnetta lähestytään luontovertauksia käyttäen. Runoilija haltioituu mutta myös epäilee. Pohjalla virtaa ahdistus, joka on olemisen perusominaisuus. Mikään ei kestä ikuisesti ja “raa’at hedelmät poimitaan auringolta pois”.
Tuulen vilja jatkaa onnistuneesti Hännisen tuotantoa, joka kohoaa olemisen katoavaisuuden ja kaipauksen kuvauksessa omaan sarjaansa. Hännisen lukijalle tämä tarkoittaa syvälle ulottuvaa lukukokemusta.